Britannia on mielenkiintoinen yhdistelmä traditionaalisuutta, pönöttämistä ja konventionaalisuutta sekä vastakulttuuria, protestia ja ironiaa. Jälkimmäinen pitää edellistä kurissa. Tästä todistuksena menneen viikon tapahtumat.
Margaret Thatcherin kuoltua alkoi maassa kiihkeä hautajaisten suunnittelu. Kutsukortit lähtivät kiireen vilkkaa eri maiden päämiehille ja muille merkkihenkilöille ympäri maailmaa. Britannian kuningatarkin osallistuu pääministerin hautajaisiin ensimmäistä kertaa sitten Churchillin. Vaikka virallisista valtiohautajaisista luovuttiin Thatcherin itsensä pyynnöstä, seremonia ei arvovaltaisuudessaan taida siitä kovin kauas jäädä.
Maan hallitus ja muut Thatcherin kannattajat ovat ryhtyneet samalla rakentamaan Thatcher-myyttiä kansallisesti yhdistävänä hahmona ja maan pelastajana vähän samaan tapaan kuin tapahtui USA:ssa Reaganin kohdalla. ”True Blue” nimeä kantava historian uudelleen kirjoittaminen alkaa saada jo orwelilaisia New Speakin piirteitä kaikkine parlamentin erikoisistunnon ylistyspuheenvuoroineen ja television kunnianosoituksineen. Thatcher kun ei todellakaan ollut mikään kansaa yhdistävä hahmo siinä mielessä kuin vaikkapa Churchill.
Mutta, kun menosta tulee liian pompöösiä, auktoriteetteja kumartamaton vastakulttuuri nostaa päätään. Thatcherin vastustajat ovat ladanneet ja kuunnelleet Taikuri Oz-filmin kappaletta Ding Dong. The Witch is Dead sillä seurauksella, että tämä 1930-luvulla luotu kappale on noussut jo kymmenen kuunnelluimman listalle BBC:n hittilistalla. Silmää tekevien on ollut pakkoa ottaa kantaa ilmiöön.
Tarkoituksena ei ole kommentoida Thatcherin perintöä eikä sitä, kuinka kuolleita yleensä tulisi muistaa. Sen voi kuitenkin sanoa, että vaikka laulu on toki ilkeämielinen, se ei ole täysin epäonnistunut vertaus, jos asiaa katsoo vaikkapa hiilikaivosmiesten näkökulmasta. Thatcher tahtopoliitikkona ei tuntenut armoa sulkiessaan kaivoksia, mikä lähes tuhosi kokonaisia yhteisöjä pohjois-Englannissa.
Tärkeämpää on kuitenkin se, että ilmiön seurauksena Thatcherin kuoleman jälkeiseen siloteltuun kuvaan jää särö muistutuksena, kuinka ristiriitaisesta hahmosta oikeasti on kysymys. Niin kuin pitääkin. En usko, että kovin monessa muussa maassa onnistuttaisiin yhtä hyvin ironisessa muistutuksessa hienovaraisuus- ja konsensusvaatimusten painaessa päälle. Tästä täytyy nostaa hattua briteille.
No comments:
Post a Comment