Viimeinen blogi

On tullut aika lopettaa Ulkosuomalaisen blogi.

Sen ideana oli kommentoida Suomen ja muunkin maailman tapahtumia ja politiikkaa ulkosuomalaisesta näkökulmasta. Ja olihan blogi alussa melko aktiivinen. Huippukohdaksi jäänee blogin lukeminen yleisradion Ajantasa–ohjelmassa.

En ole paljoakaan kirjoitellut viime kuukausina. Ratkaiseva muutos tuli luennointikiireiden muodossa viime vuonna, jotka tuntuivat vievän tarvittavan ylimääräisen ”luovan energian”.  Tilanne tuskin muuttuu tulevaisuudessa tältä osin.

Blogin lopettamiseen on kuitenkin myös toinen syy. Se on se, että ulkosuomalaisuuteni tulee asiallisesti ottaen loppuun tänä syksynä (vaikka lentomailit jatkanevatkin kertymistään - yksityissyistä) . Olen ottanut vastaan ’Associate Professor’-viran filosofian oppiaineessa aate- ja oppihistorian laitoksella Oulun yliopistossa. Työ on erittäin lupaava ja odotan siltä paljon. Ensi vuoden olen virkavapaalla Helsingin tutkijakollegiumissa. Toivomukseni on saada työn alla oleva kirja Postnarrativist Philosophy of Historiography valmiiksi. Minut löytää seuraavan vuoden aikana aika usein Töölöstä.  

Pyrin kirjoittamaan muita yleiskatsauksia ja kirja-arvosteluja silloin tällöin suomalaisiin lehtiin, kuten tähänkin saakka.  Ehkä joskus löytyy muitakin muotoja. Tarve antaa panos ja ottaa osaa laajempaa yhteiskunnalliseen keskusteluun on yhä olemassa ja osa minua.

Odotan tulevaa tietysti hiukan jännityksellä. Ulkomailla on tullut kuitenkin nyt vietettyä 11 vuotta yhtä mittaa.  Miten paljon Suomi on muuttunut? Ainakin puolet iltapäivälehtien julkkiksista tulevat olemaan uppo-outoja. Tämän kanssa varmaan kuitenkin pärjää. Mitä muuta?

Ja miten paljon olen itse muuttunut? On selvää, että vuodet ovat jättäneet jälkensä. En ole välttämättä täysin perus-suomalainen kaikelta osilta (enkä puhu nyt puoluepolitiikasta), joka ehkä olin aikaisemmin.  

Sanotaan, että suomalaisista tulee suomalaisempia ulkomailla kuin he ovat tai olisivat Suomessa. Näin kävi minullekin. Kävin sentään itsenäisyyspäiväjuhlissa ja pidin kerran puheenkin! Mutta päteeköhän tämä nyt toisin päin? Tuleeko minusta ”kansainvälisempi” Suomessa kuin ulkomailla ollessa tai ilman näitä ulkomaanvuosia.

Siitä puhe mistä puute?

Aika näyttää. Samaan virtaan ei voi astua kahdesti.