Eli oliko Francis
Fukuyama kuitenkin oikeassa? Tämä on kysymys, joka nousee mieleen, kun seuraa ”Arabi-kevään”
tapahtumia. Vuodenajat tosin menevät sekaisin, kun ”kevät” ainakin poliittisena
tapahtumana näyttää jatkuvan syksyyn ja pidemmällekin.
Fukuyama väitti
kirjassaan Historian loppu ja viimeinen
ihminen (The End of History and the Last Man) 1990-luvun alussa, että kaikki
kansakunnat kulkevat samaan suuntaan ja liikkeelle paneva voima on viime
kädessä sama: vapauden halu, jonka seurauksena kaikki päätyvät lopulta elämään
jonkinlaisessa liberaali-demokratiassa.
Aika monet
irvistelivät ajatukselle (lasken itseni tähän ryhmään), vaikka sillä oli jotain
uskottavutta Neuvostoliiton johtaman blokin hajottua. Kun sodat sitten syttyivät
(tai sytytettiin) lähi-idässä ja islamististen liikkeiden terrorismista tuli
hallitseva puheenaihe, Fukuyaman teesi kuopattiin suosiolla. Historia nytkähti
uudelleen liikkeelle.
Egyptissä
mielenosoitukset jatkuvat maan sotilashallintoa vastaan, koska Mubarakin
syrjäyttäminen keväällä näyttää mahdollistaneen vain miniaskeleen vapaampaan ja demokraattisempaan suuntaan. Mutta
mistä kumpuaa näinkin monen maan (Tunisia, Egypti, Libya, Syyria, Jemen
ainakin) samantyyppinen liikehdintä. Se vaikuttaa spontaanilta. Ja jos
tarkastelemme vaikkapa eurooppalaisten maiden yhteiskuntajärjestelmiä viime
vuosisadan alusta tähän hetkeen, niin liberaali-demokratiat ovat vieneet
täysvoiton.
Noin kuusikymmentä vuotta sitten, kun ns. analyyttinen historianfilosofia syntyi,
kyseistä pohdiskelua kutsuttiin ”spekulatiiviseksi historianfilosofiaksi”.
Nimitys on huono, koska se ei välttämättä ole sen spekulatiivisempaa kuin
mikään muukaan filosofia. Itse asiassa päinvastoin. Kyseessä on toki
meta-historiallinen selitys(yritys), mutta keskustelua sen kestävyydestä voi
käydä todistupohjaisesti. (Timo Vihavainen pyrki elvyttämään Suomessa lajityyppiä,
vaikkakin laihoin tuloksin. Ks. kirjoittamani arvostelu Agricolan historiaverkossa. Hänen ajatuksensa on tavallaan
Fukuyaman teesi käänteisesti. Maailmasta ei tule suurta länsimaista
demokratiaa, vaan länsimaat tuhoutuvat muiden kulttuurien puristuksessa.
Spenglerin hengen läsnäolo on aistittavissa).
Toki on syytä
olla varovainen. Emme tiedä mihin ”Arabi-kevät” johtaa. Ja jotkut väittävät,
että EU on se itse epädemokraattinen pääpiru (neutraalimmin puhutaan
”demokratiavajeesta”). Silti tapahtumat panevat miettimään. Ja jos EU demokratisoidaan
joko sisäisesti tai pirstaloimalla, niin sehän vain lisäisi Fukuyaman teesin
tenhoa…
No comments:
Post a Comment