Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi tällä viikolla radiossa, että öljy on Venäjälle kuin kirous. Hinnan noustessa maalla menee hyvin, mutta lasku vie maan nopeasti suuriin ongelmiin. Tuomioja viittasi siihen, kuinka yksipuolinen riippuvaisuus hyvätuottoisesta luonnonvarasta voi tuudittaa maan turvallisuuden tunteeseen ja jättää muun kehittämistyön toisarvoiseen sijaan.
Näinhän se todella tuntuu olevan, jos ajattelee maita, joilla on suuria luonnonrikkauksia. Mitä tapahtuisi Lähi-idässä, jos öljy loppuisi tai sille keksittäisiin uskottava korvike? Tietääkseni siellä ei ole kovin monia muita kansainvälisesti kilpailukykyisiä aloja. Ja öljystä tulleet rikkaudet ovat jakautuneet kovin epätasaisesti. Joissakin Afrikan maissa kaivosten rikkauksista huolimatta yhteiskunnallinen ja yhteiskuntarakenteen kehitys on lapsen kengissä ympäristötuhojen kuitenkin jäädessä jälkeen. Tunnetuimpana esimerkkinä Kongo, mutta samanlaisia tarinoita voisi löytyä myös Etelä-Amerikan maista.
Hiukan huolestuttavasti Lapista on joissakin puheenvuoroissa puhuttu Suomen Kongona.
Mutta ehkä eliitin vauhtisokeus ei päde kehittyneisiin maihin, joissa osataan olla kaukokatseisempia? En olisi niin varma. Britanniassa on pohdittu viime aikoina paljonkin, miten maa onnistuisi luomaan uusia teollisuusaloja ja vientituotteita. On valitettu sitä, että vientiteollisuutta on vähän ja hallitukselta puuttuu strategia uusien luomiseksi. The Guardianin mainio taloustoimittaja Larry Elliot kirjoitti, kuinka Pohjanmeren öljytulot sumensivat päättäjien vision toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Maa menetti otollisen tilaisuuden ja etulyöntiaseman, kun pahimmat kilpakumppanit Ranska, Italia, Saksa ja Japani olivat raunioina. Nyt ideat ja keinot ovat vähissä - ja öljystä saatavat tulot kroonisessa laskusuhdanteessa.
Onko ollut oikeastaan Suomen onni, että maasta ei ole löytynyt öljyä? Metsät olivat aikanaan köyhän miehen öljy Suomessa, mutta nykyisin maa ei enää lepää pelkillä puujaloilla. Perusta on paljon laajempi.
Toki on poikkeuksiakin. Niitä, jotka välttävät öljyn kirouksen. Norja räikeimpänä esimerkkinä positiivisessa mielessä.
Silti luonnonvarojen löytyminen maaperästä ei ole välttämättä siunauksellista yksittäisen maan kannalta, vaikka se sitä voikin olla maan eliitin kannalta. Ihmisten tietotaitoon ja henkiseen pääomaan nojautuva tuotteliaisuus lienee pitkällä tähtäimellä turvallisempaa ja varmempaa kuin mitkään maaperän rikkaudet.
No comments:
Post a Comment