Menneellä viikolla Suomen ja Iso-Britannian hallitukset piirsivät tulevan vuoden budjetin ääriviivoja. Aika mielenkiintoisesti maat valitsivat lähes täsmälleen päinvastaiset suunnat verotuksessa. Kataisen hallitus aikoo periä ”solidaarisuusveroa” yli 100 000 euroa ansaitsevilta, mutta Cameronin vastaava laski korkeimman veroasteen 50 prosentista 45:een yli 150 000 puntaa tienaavilta (ja laski toisaalta myös verovapaan ansion määrää).
Voi olla, että päätös heijastaa maiden välistä mentaliteettieroa. Toisaalta selitys voi piillä hallitusten välisissä voimasuhteissa. Molemmat ovat konservatiivijohtoisia, mutta demarit lienee aika tiukka hallituskumppani, kun taas Cameronin Toryt vievät Liberaalidemokraattien vikistessä. En tiedä mistä lopulta on kyse.
Yhdistävänä tekijänä on luottoluokittajien pelko, mikä on edistystä ainakin menneeseen maailmaan verrattuna. Ennen puhuttiin aina mystisistä ja ruumiittomista markkinavoimista, ihan niin kuin ne olisivat todella jonkinlaisia fysikaalisia ihmisistä riippumattomia suureita. Nyt sentään tiedetään kenestä on kysymys. Löytyy jopa postiosoitekin.
Miksi sitten vastakkaiset linjat verotuksessa? Suomessa peruste on puhtaasti poliittinen, Britanniassa ainakin näennäisesti taloudellinen. Kataisen hallituksen tarkoituksena on jakaa kiristyvän taloudellisen tilanteen tuskaa sinne, missä olettaisi olevan varaa eniten. Suomesta tuskin löytyy kovin montaa tuhatta yli 100 000 tienaavaa, joten verokertymä ei liene kovin merkittävä.
Cameron ja valtiovarainministeri George Osborne perustelevat päätöstä sillä, että korkea veroaste ei hyödytä valtiota taloudellisesti eikä kansantaloutta muutenkaan. Argumentti on se, että huipputuloiset pystyvät kiertämään tuloveroja verosuunnittelulla. Jotkut ovat kehuskelleet, että maksavat pienempää veroa kuin siivoojansa. Epäselväksi jää se, miksi he lopettaisivat verokikkailun veron laskun jälkeen, jos se on ollut niin tuloksellista tähän asti.
Toinen brittihallituksen esittämä syy on ollut, että maan pitää olla ”avoin businekselle”. Hallitus pitää rasitteena, että Britanniassa on ollut G8-maiden korkein tuloveroaste. Mutta se mietityttää, valitsevatko nämä tulotaulukkojen kuninkaat asuinpaikkansa todellakin näin yksioikoisesti.
Yhdestä asiasta Cameronin hallitus ei voi enää pitää kiinni. Eräs sen iskulauseista leikkauksista puhuttaessa on ollut, että ”olemme kaikki tässä yhdessä” (we are all in this together). Suomessa tähän väitteeseen voi olla hiukan paremmat perusteet.
Omalla kohdallani nämä muutokset eivät onneksi aiheuta päänvaivaa – ellei nyt aivan yllättäviä työtarjouksia tule. Tarjouksia otetaan toki vastaan
No comments:
Post a Comment