Virtuaalinen isoveli

Vuosi 1984 on jo mennyt, mutta välillä tuntuu, että olemme kuitenkin menossa sitä kohti. Mahdollisuudet kerätä informaatiota ihmisistä ja valvoa heidän tekemisiään ovat jo niin kattavat, että George Orwellin kirjan 1984 kontrolliyhteiskunta näyttää todelliselta.Ero on tietenkin se, että nyt valvova isoveli ei ole valtio, vaan suuret kaupalliset yhtiöt. 

Internet-jätti Google, jonka hakupalvelinta lähes kaikki käyttävät, muutti hiljattain yksityisyydensuojaa koskevia periaatteitaan. Sikäli kun olen asian ymmärtänyt, nyt Google voi yhdistellä käyttäjiä koskevaa informaatiota yhtiön eri palveluiden käytöstä. Näitä on ainakin 60, ja sisältää mm. Googlen hakukoneen, YouTuben, Bloggerin ja Gmailin. Tilanne on edennyt jo niin pitkälle, että kokonaiskuvan hahmottaminen on maallikolle työlästä. Google pystyy lukemaan sähköposteja, tietää mitä internetistä haetaan, tuntee osoitteesi ja kuvaa asuntosi sekä pystyy jopa jäljittämään älypuhelinten käyttäjien liikkeitä. Tuore linjan muutos tarkoittaa, että nämä kaikki tiedot yhdistetään ja luodaan profiili käyttäjästä. Kerättyä informaatiota käytetään mainonnan kohdentamiseen.

Kohta Googlen kasvottomat tietorobotit saattavat tietää sinusta enemmän kuin kumppanisi.Olen nähnyt sellaisen esimerkin, että Gmailin käyttäjä kirjoittaa ystävälleen sähköpostiviestin ”Olen raskaana” ja alkaa pian tämän jälkeen saada mainontaa raskausajan oloasuista. Luultavasti joku nuuskija-robotti käy parhaillaan tätäkin kirjoitusta läpi ja lisää sen minusta tehtyyn profiiliin.

Toki Googlen tiedonkeruuta voi hankaloittaa käyttämällä kilpailevien firmojen palveluja. Siis vaikka Hotmailia Gmailin, Microsoftin Exploreria Googlen Chromen tai iPhonea Android-puhelinten sijaan.  Ja on kuulemma olemassa suojattuja internethakuja, jne. Itse poistin Googlen hakuhistoria, kuten ammattilaiset ovat neuvoneet. Mutta hankalaksi menee tavallisen käyttäjän kannalta. 

Olemme saapuneet tilanteeseen, jossa teknologian edistymisen johdosta yksityisyyden suojasta ei ole takeita. Tuskin muutkaan alan kaupalliset yritykset ovat viattomia aikeiltaan, jos Googlen pahan teoilta jotenkin välttyisimme. Monet meistä laittavat aika paljon tietoa itsestään esimerkiksi Facebookiin. Tällä hetkellä riskinä toistaiseksi on täsmämainonta, mutta joudumme luultavasti vielä tilanteeseen, jossa kaupallisesta profiloinnista tulee entistäkin röyhkeämpää ja tietojen hyödyntämisestä selvästi epäeettistä.

Voisiko haut jostain vakavasta sairaudesta päätyä vakuutusyhtiön käyttöön? Entä jos yksityiseksi tarkoitettu informaatiota käytetään kiristämiseen tai siitä tulee kauppatavaraa. Briteissä The Sun-lehti ja nyt lopetettu The News of the World hankkivat tietoja salakuuntelun avulla, jota ne sitten käyttivät levikin kasvattamiseen ja kiristivät informaatiota lisää asianomaisilta. Tai aletaanko netistä kerättyjä tietoja jossain vaiheessa kauppamaan työnantajille? Sähköposteja ja muita yhteistietoja kai myydään koko ajan. Ja sitten tietenkin tulee eteen se mahdollisuus, että tiedot joutuvat myös poliittisten päätöksentekijöiden käsiin. Toimeenpanovallalla olisi tällöin käytettävissään enemmän informaatiota omien tarkoitusperien ajamiseksi kuin koskaan aikaisemmin historiassa.

On pelottavaa, että tietoa kertyy yksin käsiin niin valtava määrä kuin nyt, oli se sitten kuka tahansa. Se, että saan mahdollisesti itseäni kiinnostavia kirjasuosituksia vaikkapa Amazonissa, ei ole sen arvoista.

Odottelen, milloin tulee ensimmäiset ylilyönnit. Ja milloin näemme kahden valtakeskuksen, virtuaalimaailman suuryhtiöiden ja poliittisten päätöksentekijöiden, ottavan yhteen oikein tosissaan? Tulemme varmasti näkemään ennen pitkää mittelöitä vähintään raastuvassa, kuten EU:n ja Microsoftin välillä muutama vuosi sitten. Ehkä tämä on ainoa tapa välttää vuosi 1984.