Perussuomalaisten
vaalivoiton taustoja selvittelevä Jytkyn anatomia –seminaari paljasti
maanantaina hätkähdyttävän piirteen puolueen toimintatavoista. Puheenjohtaja Timo
Soini kertoi, että kohua herättänyt ”postmodernin tekotaiteen” kritisointi oli
ujutettu vaaliohjelmaan pelkästään vaalitaktisista syistä.
”Se oli tietoinen
provo. Tiedettiin, että rääkäisy tulee”, totesi Soini. Asialla haluttiin
ärsyttää ”tosikoita”.
Soini on
epäilemättä nykyisen poliittisen sukupolven lahjakkaimpia sanankäyttäjiä ja
provokaattoreita. Hän omaa ilmeisen herkän julkisen mielipiteen tuntoaistin,
eikä epäile siihen vedota sen tunnistaessaan. Ilmeisesti myös puoluetta on
trimmattu tähän suuntaan.
On silti
hätkähdyttävää, että myös vaaliohjelma oli valjastettu provokaation välineeksi
ilman tarkoitustakaan toteuttaa ehdotettuja poliittisia linjauksia. Olen aina
ajatellut, että vaaliohjelmat on varattu puolueen poliittisten tavoitteiden esittelemiseen, ajatuksella: ”jos äänestät meitä ja tulemme valituiksi, ajamme
näitä asioita”.
Kiista
”postmodernista tekotaiteesta” ei itsessään taida olla kovin merkityksellinen (?)
Oikeusistuimien ja Perussuomalaisten itsensä langettamat eriasteiset
rangaistukset ovat kuitenkin varmentaneet sen, että osa puolueen jäsenistä
vähintäänkin flirttailee rasististen mielipiteiden ja tunteiden kanssa.
Jotkut ehkä
ymmärtämättömyyttään, toiset takuulla eivät.
Tarkoittaako
vaalitaktinen paljastus sitä, että Perussuomalaiset saattavat äänimäärien ja
vaaliprovokaation toivossa olla valmiita vetoamaan melkein mihin vain? Myös
rasistisiin tunteisiin? Siksikö Soinilta ja puoluejohdolta meni niin kauan
asiaan reagoimiseen?
Demokratian
täytyy aina jossain määrin perustua populismille, siis julkisen mielipiteen
myötäilylle. Muuten eläisimme autokratiassa.
Mutta jos poliittisia
ohjelmia masinoidaan välittämättä niiden laadusta tai niissä mainittuja asioita
edes tavoittelematta - pelkän hyödyntämiskelpoisen julkisuuden toivossa - mennään
kyllä jo demagogian puolelle.
No comments:
Post a Comment