Onko Haavisto 2010-luvun Ahtisaari?

Vaalien tulos on rohkea ja uudenlainen veto suomalaisilta.  Onko kyse uudesta ilmiöstä?

Viime eduskuntavaalit nostivat kulmakarvoja monin paikoin. Kevään vaalit olivat repivät ja negatiivisesti latautuneet. Suurimmat vaalivoitot tulivat vastustamisella, ja osittain tavoin, joissa ei välttämättä ole ylpeilemistä. Hyvä silti, että protesti pääsi purkautumaan äänestämisen muodossa.

Soini arvioi, että Haaviston kannatus näissä vaaleissa lähti nousuun vierailusta häntä(kin) solvanneen Teuvo Hakkaraisen sahalle. Soinin analyysissä on totuuden siemen, mutta se on silti yksinkertaistava.   

Oma arvioni on se, että nyt maa halusi sovittelevaa tekijää repivän sijaan. Tietolähteeni kertovat, että Haavisto oli suosittu jopa eläkeikäisten keskuudessa.   Sovittelijalle tuntuu olevan tilausta.

Pekka Haavistossa kiteytyi sovittelija. Hän onnistui hyvin tv-esiintymisissä. Kiinnitin huomiota siihen, että Haavisto oli toisinaan lähes samaa mieltä Lipposen kanssa, mutta esitti asiat sulavammin – ja vähemmän vastustusta herättävästi.

Ulkosuomalaisesta näkökulmasta asiaa arvioidessa uskon, että tulos lähettää positiivisen signaalin suomalaisten ennakkoluulottomuudesta. Kun ajattelee eduskuntavaalien suurinta voittajaa ja presidentinvaalien suurinta yllättäjää, ehdokkaiden arvomaailmoissa on aika suuri ero.  Ilmassa on anti-jytkyä.

Merkittävää on se, että nyt asettuvat liberaali ja konservatiivi vastakkain toisella kierroksella, vaikka ei Niinistökään ole sieltä kaikkein konservatiivisimmasta päästä, kun arvoja ajatellaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut linjavalinta EU-myönteisen ja EU-skeptisen välillä. Tämä linja hylättiin.

Toisella kierroksella ei ole nyt lainkaan opposition edustajaa, mutta Väyrystä tulos tuskin lannistaa. Voi olla, että päinvastoin. Hän puhalsi tuulta uudestaan Keskustan purjeiden alle. Väyrynen todennäköisesi pyrkii taas Keskustan puheenjohtajaksi ja haaveilee pääministerin paikasta ensi vaalien jälkeen.

Ulkopolitiikassa on vaikea sanoa, mitä eroa Niinistön ja Haaviston välillä tulee olemaan. Ehkä Haavisto hakee Suomelle globaalimpia roolia ja Niinistö painottaa perinteisempiä kansallisia kysymyksiä ja puolustusta. EU-politiikasta tuskin löytyy suuria eroja.

Niinistö on tietenkin suursuosikki nyt presidentiksi. Mutta kaksi viikkoa on pitkä aika. Yllätyksiä voi tapahtua. 

Onko Haavisto 2010-luvun Ahtisaari?